Eyes wide

Silmäni vuorovaikuttelevat. Niiden ollessa suljettuna – tunnen lähteviä ja vastaanotettuja aaltoja. Avoinna taas ne tuntuvat lähettävän ja vastaanottavan eräänlaista kenttää. Kentän keskipisteessä voi kohdentaa tapahtuneen hetken. Jos ajatuksia on syntyäkseen, voivat ne olla lähtöisin kohdennetuista hetkistä. Kohdennus voi kuvastaa sitä, että olet tietoinen tapahtuneesta hetkestä. Hetkenä minä hyvänsä. Kohdentaessasi mahdollisimman monta hetkeä ja tapahtumaa - on entistä tietoisempi ympäröivästä kehittyvästä hetkien kentästä. Tämän hetkien rakenteen voi ehkä selittää tieteellisesti. Hetkien kulku on kai aika. Ajan kuluessa on helppoa ja turvallista ylläpitää tapaa kohdentaa, tapaa jonka olemme oppineet ja parhaaksi nähneet. Tämä saattaa johtaa sukupolvia kestävään kierteeseen, josta pois pääseminen edellyttää antautumista hetkeen ja menneiden kohdennusten taakan ymmärtämistä. Voihan toki olla, että kohdentaa voit ainoastaan kansainomaisella yhdellä ainoalla parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta lähtökohtaisesti kaiken kehittyessä – on myös kohdennusten kehityttävä. Tietoisuutemme hetkien luonteesta ja ajan laadusta.