Tulusten tähden

Muistan unohtaneeni puhelimen kahden koivun väliin. Tämä kuva sieltä puistosta. En välittänyt. Kävin siellä pohjoiseen johtavan sillan alla ja siinä oli niitä vaihtoehtoja joista pitää kiinni. Kun palasin siihen puistoon, niiden puiden väliin, oli mun puhelin vielä siinä. Yksi viesti saapunut, se sanoi. Kuin kohtaus elämäni tarinasta. Sinä pyysit kahville. Näin sen kirjan sivuissa. Tänään mun valkoinen puhelin katosi jälleen. En ehkä enään koskaan löydä sitä. Lumi on jo saapunut. Lohdutus on täällä.